Morjens kaikille 
Näin kävi, Sapporo tuli taloon. Auto on siis tyyppiä E16, vuosimallia 1988 ja niistä kahdesta varusteversiosta se parempi: automaatti, kattoluukku, ilmastointi ja sähköalusta muiden perusvarusteiden lisäksi. Autoa en ollut vailla ja toinenkin projekti on vielä kesken (kts. projektipäiväkirjat: diesel-Galant E14, joka alkaa olla jo lasien tummennusta ja pohjan massausta vaille valmis), mutta tässä harrastajaystävällinen hinta ja auton alkuperäinen kunto veivät voiton järjen äänestä. Nettiautoa vähänkin selailleet arvaavat kyllä, mistä oli kyse.
Auto oli seisonut loppukesästä asti ulkona, joten lumitöihin jouduttiin. Muista parkkipaikan kinoksista sen tunnisti autoksi vasemmasta ovipeilistä, mitään muuta ei näkynyt ulospäin. Saman kylän galluharrastajan kanssa tehtiin tunti töitä, jotta päästiin autoon sisälle. Sitten vain nesteiden tarkistus, toinen akku kiinni ja avaimesta käyntiin
Kotimatka (n. 60 km) oli perinteistä legendaarista autonhakureissua: pakkasta -24 ja lämmityslaitteen puhallin ei toiminut... Autossa oli alkuperäisillä Sapporo-vanteilla kohtuullisen hyvät kitkat, mutta ne olivat seisomisesta 8-kulmaiset ja vanteet lunta täynnä, joten ajomukavuus oli vielä kaukana haaveissa.
Auto on yleiskunnoltaan siisti ja ehjä. Se on ajettu 320 tkm ja on pääpiirteittäin täysin alkuperäinen. Uutena sen on käsittääkseni ostanut pirkanmaalla asuva, autoa ostaessaan arviolta eläkkeelle siirtymässä oleva ylilääkäri. Muista vaiheista ei ole tarkempaa tietoa, mutta minua edeltävä omistaja oli ostanut auton viime kesänä ja ajanut sillä päivittäisiä ajojaan loppukesään asti.
Kori on ehjä ja terve, takaluukussa kilpipaneelin alla on pintaruostetta. Takaluukku ilmeisesti tulee irrotettavaksi ja maalattavaksi irrallisena. Muuten auto on alkuperäisessä maalissa, pellit ovat suorat ja ehjät. Sisusta on siisti ja turmelematon listojen alta repsottavia, helposti korjattavia lattiamattoja lukuunottamatta. Tuhkakupin kannessa on ilmeisesti vanhan autopuhelimen kiinnitysreikiä, muuten kojelauta on ehjä ja siisti.
Kone lähti kerrasta käyntiin, käy tasaisesti ja savuttamatta. Sähköinen alustan korkeudensäätökin lähtee säätämään, mutta oikean takatolpan luota kuuluu pihinää - toivottavasti letku poikki, jos ei, niin sitten tolpasta palje halki. AC:n komponentit ovat paikoillaan ja sihahdustestillä järjestelmässä on kohtalainen ylipaine, mutta ei varmaankaan lähde jäähdyttämään. Kylmäaineena on vielä R12, R134A-konversiota ei ole tehty.
Vaihdelaatikko on suurin arvoitus. Se luistaa vähän joka suuntaan, liikkeelle lähtiessä toimi normaalisti, mutta 1-2-välillä jäi pariksi sekunniksi vapaalle, kunnes kytki kakkosen. Auto seisoi yön lämpimässä hallissa ja tänään päivällä sitä kokeillessani se luisti myös liikkeelle lähtiessä sekä eteen- että taaksepäin.
Vasen etuparkki puuttui kokonaan! Edellinen omistaja kertoi sen hajonneen, mutta selvittämättä jäi, mihin ko. tuikun jäännökset ovat jääneet.
Jos nurkista löytyy Sapporoon vasen etuparkki ja/tai toimiva KM 175 -tyypin automaattivaihteisto, niin saa tarjota
Aion joka tapauksessa rauhassa nyt rakennella loppuun diesel-Galantini ennen kuin teen tälle Saparolle yhtään mitään. Sen jälkeen pitää perehtyä tuohon vaihteisto-ongelmaan (öljynvaihto ihan ekana), hommata vasen etuparkki, tehdä autolle perushuolto (öljyt, tuplat, jarrujen läpikäynti jne) ja käydä leimaamassa se. Sitten voisi siistiä takaluukun kannen ja samoilla myös maalata pari pintaruostetta oikean etuoven alalaidasta. Samaten AC pitää panna kesäksi kuntoon.
Minulla oli samanlainen, mutta sininen Sapporo jokunen vuosi sitten. Se oli tosi hyvä yksilö, samoilla varusteilla kuin tämäkin. Auto ei ehtinyt olemaan talossa kovin kauaa, ensimmäisenä syksynä pahimmilla liukkailla avovaimoni oli menossa sillä töihin ja pyyhkäisi auton ulos tieltä. Onneksi kuskille ei tapahtunut mitään, mutta auto meni sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää kannattanut lähteä kursimaan kokoon. Auton osti eläkkeellä oleva taksinkuljettaja oman, uutena ostamansa auton varaosa-autoksi. Sen jälkeen meillä silloin tällöin kyllä keskusteltiin Sapporoista - lämpimästi kuittaillen -, ja nyt sellainen sitten siis tuli taloon. Valitettavasti avovaimoni ei vaan enää ole tätä iloa jakamassa - hän kuoli onnettomuudessa syliini puolisentoista vuotta sitten. Ikävä on järjetön, mutta elämä jatkuu: pistän Sapporon leimakuntoon ja hienoksi, ja ajelen sillä sitten haudalle viemään kynttilän. Täytyypä siinä sitten huokaista, että etpäs arvaa, millä autolla tulin...
Aloitan tästä varmaan oman projektipäiväkirjan, raportoidaan siellä lisää. Mukavaa viikonloppua!
Näin kävi, Sapporo tuli taloon. Auto on siis tyyppiä E16, vuosimallia 1988 ja niistä kahdesta varusteversiosta se parempi: automaatti, kattoluukku, ilmastointi ja sähköalusta muiden perusvarusteiden lisäksi. Autoa en ollut vailla ja toinenkin projekti on vielä kesken (kts. projektipäiväkirjat: diesel-Galant E14, joka alkaa olla jo lasien tummennusta ja pohjan massausta vaille valmis), mutta tässä harrastajaystävällinen hinta ja auton alkuperäinen kunto veivät voiton järjen äänestä. Nettiautoa vähänkin selailleet arvaavat kyllä, mistä oli kyse.
Auto oli seisonut loppukesästä asti ulkona, joten lumitöihin jouduttiin. Muista parkkipaikan kinoksista sen tunnisti autoksi vasemmasta ovipeilistä, mitään muuta ei näkynyt ulospäin. Saman kylän galluharrastajan kanssa tehtiin tunti töitä, jotta päästiin autoon sisälle. Sitten vain nesteiden tarkistus, toinen akku kiinni ja avaimesta käyntiin
Kotimatka (n. 60 km) oli perinteistä legendaarista autonhakureissua: pakkasta -24 ja lämmityslaitteen puhallin ei toiminut... Autossa oli alkuperäisillä Sapporo-vanteilla kohtuullisen hyvät kitkat, mutta ne olivat seisomisesta 8-kulmaiset ja vanteet lunta täynnä, joten ajomukavuus oli vielä kaukana haaveissa.
Auto on yleiskunnoltaan siisti ja ehjä. Se on ajettu 320 tkm ja on pääpiirteittäin täysin alkuperäinen. Uutena sen on käsittääkseni ostanut pirkanmaalla asuva, autoa ostaessaan arviolta eläkkeelle siirtymässä oleva ylilääkäri. Muista vaiheista ei ole tarkempaa tietoa, mutta minua edeltävä omistaja oli ostanut auton viime kesänä ja ajanut sillä päivittäisiä ajojaan loppukesään asti.
Kori on ehjä ja terve, takaluukussa kilpipaneelin alla on pintaruostetta. Takaluukku ilmeisesti tulee irrotettavaksi ja maalattavaksi irrallisena. Muuten auto on alkuperäisessä maalissa, pellit ovat suorat ja ehjät. Sisusta on siisti ja turmelematon listojen alta repsottavia, helposti korjattavia lattiamattoja lukuunottamatta. Tuhkakupin kannessa on ilmeisesti vanhan autopuhelimen kiinnitysreikiä, muuten kojelauta on ehjä ja siisti.
Kone lähti kerrasta käyntiin, käy tasaisesti ja savuttamatta. Sähköinen alustan korkeudensäätökin lähtee säätämään, mutta oikean takatolpan luota kuuluu pihinää - toivottavasti letku poikki, jos ei, niin sitten tolpasta palje halki. AC:n komponentit ovat paikoillaan ja sihahdustestillä järjestelmässä on kohtalainen ylipaine, mutta ei varmaankaan lähde jäähdyttämään. Kylmäaineena on vielä R12, R134A-konversiota ei ole tehty.
Vaihdelaatikko on suurin arvoitus. Se luistaa vähän joka suuntaan, liikkeelle lähtiessä toimi normaalisti, mutta 1-2-välillä jäi pariksi sekunniksi vapaalle, kunnes kytki kakkosen. Auto seisoi yön lämpimässä hallissa ja tänään päivällä sitä kokeillessani se luisti myös liikkeelle lähtiessä sekä eteen- että taaksepäin.
Vasen etuparkki puuttui kokonaan! Edellinen omistaja kertoi sen hajonneen, mutta selvittämättä jäi, mihin ko. tuikun jäännökset ovat jääneet.
Jos nurkista löytyy Sapporoon vasen etuparkki ja/tai toimiva KM 175 -tyypin automaattivaihteisto, niin saa tarjota
Aion joka tapauksessa rauhassa nyt rakennella loppuun diesel-Galantini ennen kuin teen tälle Saparolle yhtään mitään. Sen jälkeen pitää perehtyä tuohon vaihteisto-ongelmaan (öljynvaihto ihan ekana), hommata vasen etuparkki, tehdä autolle perushuolto (öljyt, tuplat, jarrujen läpikäynti jne) ja käydä leimaamassa se. Sitten voisi siistiä takaluukun kannen ja samoilla myös maalata pari pintaruostetta oikean etuoven alalaidasta. Samaten AC pitää panna kesäksi kuntoon.
Minulla oli samanlainen, mutta sininen Sapporo jokunen vuosi sitten. Se oli tosi hyvä yksilö, samoilla varusteilla kuin tämäkin. Auto ei ehtinyt olemaan talossa kovin kauaa, ensimmäisenä syksynä pahimmilla liukkailla avovaimoni oli menossa sillä töihin ja pyyhkäisi auton ulos tieltä. Onneksi kuskille ei tapahtunut mitään, mutta auto meni sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää kannattanut lähteä kursimaan kokoon. Auton osti eläkkeellä oleva taksinkuljettaja oman, uutena ostamansa auton varaosa-autoksi. Sen jälkeen meillä silloin tällöin kyllä keskusteltiin Sapporoista - lämpimästi kuittaillen -, ja nyt sellainen sitten siis tuli taloon. Valitettavasti avovaimoni ei vaan enää ole tätä iloa jakamassa - hän kuoli onnettomuudessa syliini puolisentoista vuotta sitten. Ikävä on järjetön, mutta elämä jatkuu: pistän Sapporon leimakuntoon ja hienoksi, ja ajelen sillä sitten haudalle viemään kynttilän. Täytyypä siinä sitten huokaista, että etpäs arvaa, millä autolla tulin...
Aloitan tästä varmaan oman projektipäiväkirjan, raportoidaan siellä lisää. Mukavaa viikonloppua!
