Olen ostamassa -83-91 Pajeroa, mitä pitäisi tietää?(kokosin nämä aikanaan eräälle off-road foorumille, ja kopioin nyt tänne)
Mitsubishi Pajero (eli se -83-91)
MIINUKSET (sis. myös tyyppivikoja):
-törkeä dieselvero henkilöautona
ei saa pakettiautoksi helposti.
-TD:n ja TD-IC:n kansi halkeaa 300-450tkm nurkilla (käyttäjästä ja käytöstä kiinni). Kansia saa tosin tarvikkeena nykyään.
-ne vaihdelaatikot.... jopa se ns. Canterin laatikko voi olla laakeri & synkkarempan tarpeessa 300tkm jälkeen, tämäkin tosin käyttäjästä/ käytöstä kiinni.
-lyhyt malli tiloiltaan huono ja levoton maantie ajossa (mutta parempi maastossa)
-tankit ruostuvat saumoistaan, polttoaineputket lahoavat
-taka(lehti)jouset yleensä lässähtäneet
-ohjaussimpukka vuotaa usein, eikä yleensä tokene enää pelkällä stefan vaihdolla (akselissa ura)
-startin kehä voi olla kulunut, työläs vaihtaa, koska vaatii laatikon irrotuksen.
-jos laturia ei muista kiristää aika ajoin, se pääsee löysälle ja syö kiinnitysreiän soikeaksi lohkon puolelta. Sen korjaaminen onkin sitten mielenkiintoinen savotta, tilaa kun ei juuri liiemmin ole..
-pakoputkisto maastokäyttöä ajatellen hieman... kehittelyä vaativa
-alustassa rasvausta vaativia niveliä, jotka on yleensä jäänyt nykyihmisiltä rasvaamatta (no sekin on tietty enemmän käyttäjän vika)
-ruoste (huolettoman pitäjän jäljiltä ruostetta saattaa löytyä melkein mistä vaan), tyypillinen paikka esim. runkopalkki takalehtijousen tienoilta.
-taka-akselin stefojen vuotaminen yleistä.
-etupään korottaminen vaikeaa (erillisjousitus & vääntösauvat)
-erikoisosien markkinat olemattomat, rakentelutietoa vaikea löytää
-lukon puute etuakselilla
-eihän sitä tehoa koskaan liikaa ole?
-kulutus varauksin
-etupyörät kääntyvät (imho) liian vähän, kankea pysäköidä.
-myyty aikoinaan runsaasti, nykyään tarjolla paljon loppuunajettuja, mittariruuvattuja pommeja, jotka ovat vielä uransa alkupuolen olleet jonkun urakoitsijan rääkättävänä ylikuorman alla. Kannattaa muistaa, että jos autosta menee about 4x150e veroa vuodessa, niin sitä ei osteta pihaan seisomaan...
-lisäksi joidenkin itsetunnon päälle tuntuu käyvän ko. auton heikko arvostus offroad-piireissä, kai sekin on sitten laskettava miinukseksi. Mutta esim. minua ei haittaa pätkääkään, vaikka Pajeroon ei saakkaan bensakasia ja unimog akseleita (Moniko on edes kokeillut? Kuka edes haluaa katuautoon jäykät akselit molempiin päihin?) Sillä pääsee melko pienillä muutoksilla aivan tarpeeksi pitkälle metsään (ja poiskin).
PLUSSAT:
+edullinen ostaa
+turvallinen (melkein 2 tonnia massaa ja rungollinen peli)
+myyty aikanaan runsaasti, käytettyjä vara-osia melko hyvin saatavilla. Ehjiä yksilöitä löytyy, kun malttaa etsiä (ja tietää mitä etsii)
+kevyt ja henkilöautomainen ajettava, ohjaus tehostettu juuri sopivasti.
+siedettävän hiljainen moniin muihin dieseleihin verrattuna.
+kulutus (kokoisekseen ja ikäisekseen) siedettävä, maantieajossa IC vie jopa alle 9, eikä kaupungissakaan kuin 10-12. Talvi, maastoajo, pätkä-ajo lisäävät kulutusta
+IC malleissa loistavat penkit.
+hyvät tilat, tilojen muunneltavuus.
+työn laatu, ei eurooppalaisia tai amerikkalaisia osia, ei Lucasin sähköjä, ei kasattu Turkissa tai Italiassa.
+loistava kompromissi tila-auto-maasturi-henkilöauto akselilla.
+näkyvyys autosta on liikenteessä ihan toista luokkaa kuin henkilöautosta.
+ehjä Pajero lähtee kovastakin pakkasesta käyntiin ilman lämmitystä
+lämmityslaite on nykydieseleihin verrattuna todella tehokas (bensavehkeisiin verrattuna taas ei)
+yksinkertainen tekniikka, huollot ja remontit tekee näppärä mies itse.
+yhdellä rengassarjalla pystyy ajamaan läpi vuoden
+vaikka tehoa saisikin olla lisää, niin varsinkin IC-mallilla pysyy kyllä muun liikenteen mukana ihan kevyesti. Maantiellä IC tuntuu vielä paremmalta kuin kaupungissa.
+ainakin autotraileri tulee perässä todella nätisti (excl. tehon puute)
+maasturin omistajan ei tarvitse miettiä reittejä eikä auraustilannetta
Lopuksi vielä linkki päiväkirjaan, jossa on omakohtaisia kokemuksia elämästä Pajeron kanssa.
Päiväkirjassa myös linkkejä aiheeseen liittyen.
