Vs: Nepin Pajero
Jaa juu mihkäs mä jäinkää...?
Nii se kuraläppä ja levikehommeli. Eli siis vasen etulokarinlevike putos pois. Ainoo niistä levikkeistä joka mun mielestä oli hyvin kii, päätti lähtee irti just siinä. Nostin takapaksiin ja käänsin auton siinä rännissä.
Aattelin lähtee kotiin, ja suunnistin takasin sille polulle, joka meni sinne rantsuun. Just ku olis pitäny kääntyy sinne, ni kuin salamana kirkkaalta taivaalta pärskähti siihen eteen se sama latupohja, mut sinne toiseen suuntaan. No siellähän mä en oo koskaan käynykään! Ihan äkkiä vaan sinne ja sit kotiin, kellohan ei oo vasta ku yheksän.
No eiku yli siitä rantapolusta ja etiäppäin! :driver
Ajelin kaikessa rauhassa, ku alko näyttää taas märältä ja pehmeeltä se ura. Pysäytin (!) auton ja nousin ulos (!) kattomaan reittiä (!). Jatkoin kävellen matkaa ja totesin reitin kelvolliseksi Pajatsolle. Takasin autoon ja kevyttä ravia eteenpäin.
Jossain kohtaa oli sitte taas vähän pehmeen näköstä ja taas nousin ulos ja jalan tiedustelin sen homman. Edessäpäin oli pehmee jutska, sen takana kova jutska ja sit alko tosipehmeetä. Päätin jämeränä, että ajan siitä pehmeen kohan yli siihen kovalle ja käännän auton siinä. Näin tein.
Paitsi että siinä kovalla, ku piti kääntää auto, ni jotenki en kääntäny sitä autoo :seina , VAAN jatkoin matkaa sinne tosipehmeelle! :seina :seina :seina
IHME IDIOOTTI!!!
Sinnehän se 30metrin päähän uppos koko paska! Tai ei se koko paska, mut siis pohjaa myöten kuitenki, eikä liikkunu enää minnekkää!
Kyllä pitää ihmisenlapsen olla tyhymä jätkä!
Tunkkia esiin ja renkas kerrallaan ilmaan ja tavaraa alle. En vain oikein jaksanu keskittyy siihen hommaa, vaan heittelin pyöränmonttuihin vain jotain nopeesti löydettäviä kiviä ja puunrungonpätkiä. Tunkki lipsu ja housut likaantu...
Siis yks ehkä siistein aspekti koko showssa oli se, että yöstä asti oli satanu vettä, eikä se sade ollu mihkään hellittäny. Kaiken muun lisäks siis sato koko ajan kaatamalla. Oli mulla kuoritakki päällä ja net metsurinsaappaat jalassa, mut housut ei ollu mitää teknistä materiaalia, vaan rehellistä puuvillaa, joten olin pikkusen märkä (ainaki osin). Kaikki oli liukasta ja märkää ja siksei ollu muutaku luistoo vaan jokapaikassa.
Niisiis. Monta kertaa kaatu se tunkki väärässä paikkaa ja ne levyt siellä alla lipsu ja tunkki siinä puskurinkorvakkeessa lipsu ja saappaat lipsu ja kädet lipsu ja hanskat ja kaikki lipsu. Lippiski lipsu.
Muutaman kerran nostin keulan ylös ja laitoin sitä tavaraa alle, ja sit laskin alas ja tavarat hävis suoho. Jossain vaihees keräilin sit tosi pitkää tavaraa ja ladoin niitä siihen renkaan montun viereen, et kippaan sen keulan siihen sit. Nostin ja kippasin. Tunkki lipsu, ja renkaat putos samoihin monttuihin takas. Tätä sit jatku ja jatku.
Jossain vaihees tein semmosen 'setupin', et eturenkaasta meni räikkäliina siihen viereiseen parin kuution kiveen. Sit nostin tunkilla keulan taivaaseen ja sillä liinalla pidin sen hommelin suorassa, niin ettei se pääse ennen aikojaan kaatumaan. Sitte ku Hi-Liftistä oli nostovarat lopussa, ni siitä liinasta vetämällä kippasin koko homman... yli ja ohi siitä äsken rakentamastani pitkospuusta!!! :seina :seina :seina
No eiku taas koko hommeli uusiks ja uusiks ja uusiks ja siis takana sama juttu. Kyllähän lipsu!!!
Mut en valita. Ittehän sinne itteni työnsin.
Kilautin kaverille, et käy meiltä hakee Delican ja tulee sinne. En vaa muistanu paikan tarkkaa nimee, vaan sanoin vain sen mikä tuli ekana mielee. Tunnin päästä alko kaveri kyselee tarkempii ajo-ohjeita ja siinäkohtaahan mulle sitte selvis, et olin neuvonu sen toiselle puolelle pitäjää! AINII!
Ei ihme et se ei heti löytäny mua ;D
Sillä aikaa aloin toden teolla (siis vasta silloin! Miks sitä pitää ens aina yrittää päästä mahollisimman vähällä, ku kuitenki tietää, et siit ei koskaan seuraa mitään hyvää?!?) yrittää sitä autoo sieltä ylös.
Sahailin puita ja kannoin kiviä ja virittelin taljoja ja muita ja touhusin ihan hikipäässä (vai oisko se ollu se ihan pikkunen, virvoittava kesäsade, joka sen lippiksen kasteli?), samalla kokoajan mäjelle vilkuillen, et koska se prinssiuljasratsullaan tulee mut pelastamaa...
jatkan taas koht
Jaa juu mihkäs mä jäinkää...?
Nii se kuraläppä ja levikehommeli. Eli siis vasen etulokarinlevike putos pois. Ainoo niistä levikkeistä joka mun mielestä oli hyvin kii, päätti lähtee irti just siinä. Nostin takapaksiin ja käänsin auton siinä rännissä.
Aattelin lähtee kotiin, ja suunnistin takasin sille polulle, joka meni sinne rantsuun. Just ku olis pitäny kääntyy sinne, ni kuin salamana kirkkaalta taivaalta pärskähti siihen eteen se sama latupohja, mut sinne toiseen suuntaan. No siellähän mä en oo koskaan käynykään! Ihan äkkiä vaan sinne ja sit kotiin, kellohan ei oo vasta ku yheksän.
No eiku yli siitä rantapolusta ja etiäppäin! :driver
Ajelin kaikessa rauhassa, ku alko näyttää taas märältä ja pehmeeltä se ura. Pysäytin (!) auton ja nousin ulos (!) kattomaan reittiä (!). Jatkoin kävellen matkaa ja totesin reitin kelvolliseksi Pajatsolle. Takasin autoon ja kevyttä ravia eteenpäin.
Jossain kohtaa oli sitte taas vähän pehmeen näköstä ja taas nousin ulos ja jalan tiedustelin sen homman. Edessäpäin oli pehmee jutska, sen takana kova jutska ja sit alko tosipehmeetä. Päätin jämeränä, että ajan siitä pehmeen kohan yli siihen kovalle ja käännän auton siinä. Näin tein.
Paitsi että siinä kovalla, ku piti kääntää auto, ni jotenki en kääntäny sitä autoo :seina , VAAN jatkoin matkaa sinne tosipehmeelle! :seina :seina :seina
IHME IDIOOTTI!!!
Sinnehän se 30metrin päähän uppos koko paska! Tai ei se koko paska, mut siis pohjaa myöten kuitenki, eikä liikkunu enää minnekkää!
Kyllä pitää ihmisenlapsen olla tyhymä jätkä!
Tunkkia esiin ja renkas kerrallaan ilmaan ja tavaraa alle. En vain oikein jaksanu keskittyy siihen hommaa, vaan heittelin pyöränmonttuihin vain jotain nopeesti löydettäviä kiviä ja puunrungonpätkiä. Tunkki lipsu ja housut likaantu...
Siis yks ehkä siistein aspekti koko showssa oli se, että yöstä asti oli satanu vettä, eikä se sade ollu mihkään hellittäny. Kaiken muun lisäks siis sato koko ajan kaatamalla. Oli mulla kuoritakki päällä ja net metsurinsaappaat jalassa, mut housut ei ollu mitää teknistä materiaalia, vaan rehellistä puuvillaa, joten olin pikkusen märkä (ainaki osin). Kaikki oli liukasta ja märkää ja siksei ollu muutaku luistoo vaan jokapaikassa.
Niisiis. Monta kertaa kaatu se tunkki väärässä paikkaa ja ne levyt siellä alla lipsu ja tunkki siinä puskurinkorvakkeessa lipsu ja saappaat lipsu ja kädet lipsu ja hanskat ja kaikki lipsu. Lippiski lipsu.
Muutaman kerran nostin keulan ylös ja laitoin sitä tavaraa alle, ja sit laskin alas ja tavarat hävis suoho. Jossain vaihees keräilin sit tosi pitkää tavaraa ja ladoin niitä siihen renkaan montun viereen, et kippaan sen keulan siihen sit. Nostin ja kippasin. Tunkki lipsu, ja renkaat putos samoihin monttuihin takas. Tätä sit jatku ja jatku.
Jossain vaihees tein semmosen 'setupin', et eturenkaasta meni räikkäliina siihen viereiseen parin kuution kiveen. Sit nostin tunkilla keulan taivaaseen ja sillä liinalla pidin sen hommelin suorassa, niin ettei se pääse ennen aikojaan kaatumaan. Sitte ku Hi-Liftistä oli nostovarat lopussa, ni siitä liinasta vetämällä kippasin koko homman... yli ja ohi siitä äsken rakentamastani pitkospuusta!!! :seina :seina :seina
No eiku taas koko hommeli uusiks ja uusiks ja uusiks ja siis takana sama juttu. Kyllähän lipsu!!!
Mut en valita. Ittehän sinne itteni työnsin.
Kilautin kaverille, et käy meiltä hakee Delican ja tulee sinne. En vaa muistanu paikan tarkkaa nimee, vaan sanoin vain sen mikä tuli ekana mielee. Tunnin päästä alko kaveri kyselee tarkempii ajo-ohjeita ja siinäkohtaahan mulle sitte selvis, et olin neuvonu sen toiselle puolelle pitäjää! AINII!
Ei ihme et se ei heti löytäny mua ;D
Sillä aikaa aloin toden teolla (siis vasta silloin! Miks sitä pitää ens aina yrittää päästä mahollisimman vähällä, ku kuitenki tietää, et siit ei koskaan seuraa mitään hyvää?!?) yrittää sitä autoo sieltä ylös.
Sahailin puita ja kannoin kiviä ja virittelin taljoja ja muita ja touhusin ihan hikipäässä (vai oisko se ollu se ihan pikkunen, virvoittava kesäsade, joka sen lippiksen kasteli?), samalla kokoajan mäjelle vilkuillen, et koska se prinssiuljasratsullaan tulee mut pelastamaa...
jatkan taas koht
eukku