Onnistuin vihdoin saamaan se oikean imusarjan kesällä ja työ pääsi jatkumaan. Korvauskaasuttimeksi löytyi Weber 38 DGAS, joka oli jälkeenpäin varustettu manuaalirikastimella. Käytetyssä kaasuttimessa oli edellinen omistaja poistanut nopeaan tyhjäkäyntiin tarvittavat osat. Ne sain toisesta Weberistä, mutta olivat aika kuluneet. Imusarjan ainoa muutos koski EGR:n poistoa, pakosarjalta tuleva reikä tukittiin "pienellä pakkastulpalla" ja venttiiliosan paikalle tuli alumiinikansi Bilteman massatiivistellä. Varsinainen "koneistus" tapahtui yllättäen 10 mm porakoneella jossa teränä kartiomainen aukkopora. Söi sutena alumiinivalua. Eli siitä ensiökurkusta tehtiin saman kokoinen kuin toisiosta. Käsirikastinhan ei sitten tarvise sitä vesikanavaa. Sovitelaipan tein kolmesta 6 millisestä alumiinilevystä käyttäen poraohjaimena ja mallina ameriikkalaista adapteria. Muuhun sitä ei oikein voi käyttääkään. Levyt "liimattiin" toisiinsa lentokoneasennusissa käytettävällä tiivisteliimalla asennusvaihessa. Itse homma on monimutkaisempi miltä päällepäin näyttää. Imusarjantiivisteen tein Bilteman 0.8 mm tiivistepaperista askarteluveitsellä ja itse tehdyillä lävistimillä. Imusarjan asennus koneen ollessa paikallaan vaatii gynenkologin käpäliä ja lukuisia itse keksityjä apuneuvoja, mutta onnistui.
Käyntiinlähtö tapahtui lähes normaalisti ja reilun kuukauden koeajon jälkeen ainoa puute on se toisesta Weberistä saatu kulunut osa - käynnistys vaatii sitä millin parin käsikaasua apuna. Tehoja en ole mittaillut, mutta niitä tuli ja äänikin koveni imupuolelta ;D. Kulutus nousi ehkä litran pari. Varsin onnistunut kokeilu.
Käyntiinlähtö tapahtui lähes normaalisti ja reilun kuukauden koeajon jälkeen ainoa puute on se toisesta Weberistä saatu kulunut osa - käynnistys vaatii sitä millin parin käsikaasua apuna. Tehoja en ole mittaillut, mutta niitä tuli ja äänikin koveni imupuolelta ;D. Kulutus nousi ehkä litran pari. Varsin onnistunut kokeilu.