Hyvää talvista iltapäivää, ystävät! 
Ajatus TV-lähetysten vastaanottamisesta liikkuvassa autossa on silloin
tällöin noussut esille allekirjoittaneen lisäksi monelle muullekin. Minulla
oli yhteen aikaan käytössä analogisten lähetysten vastaanottoon tarkoitettu
mobile-TV-laitteisto, joka koostui 7-tuumaisesta TFT-näytöstä, erillisestä
viritin-kontrolleri-liitäntäyksiköstä, neljästä piiska-antennista sekä niitä
ohjaavasta laitteesta. Laitteisto toimi siten, että antenninohjain
jatkuvasti tarkkaili neljästä piiskasta saatavaa jännitettä ja
silmänräpäyksessä kytki TV:n käyttöön sen antennin, josta saatiin paras
kuva. Käytännössä laitteisto toimi melko tyydyttävästi. Kuvanlaatu oli
moottoritieajossakin enimmäkseen katselukelpoinen silloin, kun oltiin
muutamien kymmenien kilometrien päässä TV-lähettimestä ja katsottiin
pitkäaaltoisempia VHF-kanavia. (Laitteisto poistui käytöstä, kun sitä ja
"muutamaa" muutakin vempelettä kuskannut L300 siirtyi ajasta
iäisyyteen.)
Eilen tein Gala-Anttiin (E34 TD -92) tilapäisasennuksena digitaalisen
vastaanottojärjestelmän. Siihen kuuluu 12 voltilla toimiva DVB-T-vastaanotin
sekä kaksi aktiivista piiska-antennia. Laite toimii siten, että
vastaanotinosassa on itse asiassa kaksi RF-etuastetta, joiden siirtovirta
(TS, transport stream) pakataan puskurimuistiin, josta TV-kuvaa ja -ääntä
sitten puretaan (vrt. "hölkänkestävien" CD-soittimien toiminta!).
DVB-T-vastaanottimena laite on täysin kompetentti: siinä on mm.
DVB-tekstityksen tuki, komposiitti- ja S-videolähdöt sekä salattuja kanavia
(kuten Canal+) varten salauksenpurkumodulin liitäntä. Mekaanisesti vempele
on sangen robusti, umpipeltikoteloinen ja pienikokoinen.
Asensin antennit auton katolle katon takaosaan, toisen
toiselle, toisen toiselle laidalle magneettijaloin. Vastaanottimen
virittelin etumatkustajan jalkatilaan. Näytöksi väkertelin edellä
mainitsemastani analogisesta TV-laitteistosta peräisin olevan 7-tuumaisen
TFT-ruudun, jonka tuin pellinpalan ja villapipon (musta pipo, jossa
vaaleanruskeita raitoja) avulla kojelaudan päälle. Vastaanottimen
audiolähdön kytkin Caliber-MP3-soittimen AUX-sisääntuloon.
Ensiasennuksen jälkeen käynnistin kanavanhaun. Lohjalla katsotaan kuvaa
enimmäkseen Espoon Kivenlahden TV-lähettimestä, joten sen kolme multipleksiä
löytyivätkin saman tien. Testilenkkiä on nyt tähän mennessä takana Lohjalla
ja Helsingissä semmoiset 150 km, ja tulokset ovat hyvin positiivisia.
Alueilla, missä TV-signaalia vain vähänkin on saatavilla, laite kykenee
tuottamaan katkeilematonta, sujuvaa ja miellyttäävää kuvaa ja ääntä.
Esimerkiksi matkalla Lohjalta Helsinkiin The Voice -musiikkivideokanava
katkeili vain muutamassa kohdassa. Laite on sikälikin miellyttävä, että
signaalin kadotessa se ei näytä pikselimössöä eikä soita rätisevää
kääkätystä, vaan hienotunteisesti vaientaa äänen ja pysäyttää kuvan ehjäksi
ja kokonaiseksi still-kuvaksi, kunnes jatkaa signaalin palatessa laulua
siitä, mihin se jäi. Lohjan alueella kanavanippu C on muita aavistuksen
heikompi, mutta ainakin elokuvakanavat näkyivät ihan yhtä vakaasti kuin
esimerkiksi YLE 1, joka siis on muksissa A. Luonnollisesti laite myös
jännitteen katkeamisen jälkeen (tällä hetkellä vastaanottimen jännitesyöttö
tulee virtalukon takaa) käynnistyy uudelleen viimeksi katsotulle kanavalle,
kun sähköt palaavat.
Kaiken kaikkiaan kokeilu oli sen verran mielenkiintoinen ja tulokset positiivisia, että aion seuraavaksi asentaa laitteet kiinteästi autoon. Näytön väkertely tuohon Gallun kojelautaan ei ole niitä kaikkein helpoimpia rasteja, vähän oli ajatuksena jatkaa mittariston lippaa keskelle päin ja rakentaa näytölle kotelo siihen.
Ajatus TV-lähetysten vastaanottamisesta liikkuvassa autossa on silloin
tällöin noussut esille allekirjoittaneen lisäksi monelle muullekin. Minulla
oli yhteen aikaan käytössä analogisten lähetysten vastaanottoon tarkoitettu
mobile-TV-laitteisto, joka koostui 7-tuumaisesta TFT-näytöstä, erillisestä
viritin-kontrolleri-liitäntäyksiköstä, neljästä piiska-antennista sekä niitä
ohjaavasta laitteesta. Laitteisto toimi siten, että antenninohjain
jatkuvasti tarkkaili neljästä piiskasta saatavaa jännitettä ja
silmänräpäyksessä kytki TV:n käyttöön sen antennin, josta saatiin paras
kuva. Käytännössä laitteisto toimi melko tyydyttävästi. Kuvanlaatu oli
moottoritieajossakin enimmäkseen katselukelpoinen silloin, kun oltiin
muutamien kymmenien kilometrien päässä TV-lähettimestä ja katsottiin
pitkäaaltoisempia VHF-kanavia. (Laitteisto poistui käytöstä, kun sitä ja
"muutamaa" muutakin vempelettä kuskannut L300 siirtyi ajasta
iäisyyteen.)
Eilen tein Gala-Anttiin (E34 TD -92) tilapäisasennuksena digitaalisen
vastaanottojärjestelmän. Siihen kuuluu 12 voltilla toimiva DVB-T-vastaanotin
sekä kaksi aktiivista piiska-antennia. Laite toimii siten, että
vastaanotinosassa on itse asiassa kaksi RF-etuastetta, joiden siirtovirta
(TS, transport stream) pakataan puskurimuistiin, josta TV-kuvaa ja -ääntä
sitten puretaan (vrt. "hölkänkestävien" CD-soittimien toiminta!).
DVB-T-vastaanottimena laite on täysin kompetentti: siinä on mm.
DVB-tekstityksen tuki, komposiitti- ja S-videolähdöt sekä salattuja kanavia
(kuten Canal+) varten salauksenpurkumodulin liitäntä. Mekaanisesti vempele
on sangen robusti, umpipeltikoteloinen ja pienikokoinen.
Asensin antennit auton katolle katon takaosaan, toisen
toiselle, toisen toiselle laidalle magneettijaloin. Vastaanottimen
virittelin etumatkustajan jalkatilaan. Näytöksi väkertelin edellä
mainitsemastani analogisesta TV-laitteistosta peräisin olevan 7-tuumaisen
TFT-ruudun, jonka tuin pellinpalan ja villapipon (musta pipo, jossa
vaaleanruskeita raitoja) avulla kojelaudan päälle. Vastaanottimen
audiolähdön kytkin Caliber-MP3-soittimen AUX-sisääntuloon.
Ensiasennuksen jälkeen käynnistin kanavanhaun. Lohjalla katsotaan kuvaa
enimmäkseen Espoon Kivenlahden TV-lähettimestä, joten sen kolme multipleksiä
löytyivätkin saman tien. Testilenkkiä on nyt tähän mennessä takana Lohjalla
ja Helsingissä semmoiset 150 km, ja tulokset ovat hyvin positiivisia.
Alueilla, missä TV-signaalia vain vähänkin on saatavilla, laite kykenee
tuottamaan katkeilematonta, sujuvaa ja miellyttäävää kuvaa ja ääntä.
Esimerkiksi matkalla Lohjalta Helsinkiin The Voice -musiikkivideokanava
katkeili vain muutamassa kohdassa. Laite on sikälikin miellyttävä, että
signaalin kadotessa se ei näytä pikselimössöä eikä soita rätisevää
kääkätystä, vaan hienotunteisesti vaientaa äänen ja pysäyttää kuvan ehjäksi
ja kokonaiseksi still-kuvaksi, kunnes jatkaa signaalin palatessa laulua
siitä, mihin se jäi. Lohjan alueella kanavanippu C on muita aavistuksen
heikompi, mutta ainakin elokuvakanavat näkyivät ihan yhtä vakaasti kuin
esimerkiksi YLE 1, joka siis on muksissa A. Luonnollisesti laite myös
jännitteen katkeamisen jälkeen (tällä hetkellä vastaanottimen jännitesyöttö
tulee virtalukon takaa) käynnistyy uudelleen viimeksi katsotulle kanavalle,
kun sähköt palaavat.
Kaiken kaikkiaan kokeilu oli sen verran mielenkiintoinen ja tulokset positiivisia, että aion seuraavaksi asentaa laitteet kiinteästi autoon. Näytön väkertely tuohon Gallun kojelautaan ei ole niitä kaikkein helpoimpia rasteja, vähän oli ajatuksena jatkaa mittariston lippaa keskelle päin ja rakentaa näytölle kotelo siihen.