Sattui tuossa päivänä eräänä, kun oltiin kaverin kanssa menossa kaksvitoselle (kahvila-grilli meillä päin) kahville, mielenkiintoinen tapaus.
Kuppilan edessä oli poikittain pysäköitynä ilmeisesti -50-luvun lopun Oldsmobile, oikein sympaattinen, leppoisan näköinen ja lauluautomaisessa kunnossa oleva jenkkiklassikko. Ajoin oman Galanttini siihen viereen suoraan riviin, avasin oven ja ryhdyin solmimaan auennutta kengännauhaani, kun huomasin iloisen rytmiryhmän Oldsilla matkaavia juhannuksen juhlijoita pysähtyvän tuijottamaan omaa autoani. Kuulin jostain kauempaa lauseen "...pakko mennä oikein kysymään...". Eräs seurueen jäsenistä tuli siihen autoni viereen ja kyseli naureskellen: "ootkos oikein itse tuunannut tuon auton?" "Joo", vastasin, "tämä on tälläinen käyttö- ja harrastepeli, kuulun tohon Mitsu-kerhoon ja harrastan näitä vähän muutenkin." "Aai sellainenkin kerho on?" (naureskelua). "Joo, on kyllä. Ei tässä mun Mitsussa ole oikein mitään muuta alkuperäistä kuin korikehikko, että onhan tätä tullu rakenneltua." Lisää naureskelua. "Oon kyllä autoista kiinnostunu muutenkin, itse asiassa oon V8-Magazinen kestotilaaja ja muutenkin monista erilaisista autoista kiinnostunu."
Tätä sanoessani lähdimme kaverin kanssa kävelemään kohti kuppilaa. Jenkkiauton ja rokkijätkien jäädessä kauemmaksi iloinen naurunremakka täytti parkkipaikan.
Tämä epsodi oli vielä ihan ystävällisimmästä päästä, mutta tiukempiakin kannanottoja on nähty: "V....un tuningteinit, me tullaan katkomaan pihuat teiän stereoista, loppuu toi v...un teknojumputus!"
Mikä helkkari siinä on, että jotkut näkevät nämä niin elämän ja kuoleman kysymyksinä? Miksei voi olla kiinnostunut monenlaisista autoista ja monenlaisista autoharrastesuuntauksista? Eikö tuning-harrastaja voi olla samanaikaisesti vaikkapa mobilisti, keräilijä tai jenkkiharrastaja? Rata-ajo ja tuning liittyvät "yleensä" yhteen, samoin jenkkiharrastajissa on mobilisteja ja keräilijöitä. Mutta eikö kaikki autoharrastelu ole yhtä arvokasta ja yhtä kannustettavaa?
Meneekö tuunarilta katu-uskottavuus, jos tuunarin tallista löytyy vaikkapa -50-luvun lopun Lincoln tai -80-luvun Pontiac? Tai toisin päin?
Minä tunnustan avoimesti oman sekakäyttäjyyteni: ajan 80.000 km vuodessa tuning-(tai ainakin wannabe-tuning-)-diesel-Mitsulla, kuulun Mitsu-kerhoon (ja olen ylpeä siitä), mutta samanaikaisesti toimin aktiivijäsenenä toisessa, erään pohjoismaisen merkin harrastekerhossa. Muita autoharrastukseeni liittyviä perversioita ja omistamiani automerkkejä en tässä yhteydessä edes kehtaa tuoda esille... ;-)
Mitenkään sormilla osoittelematta on kyllä jotenkin sellainen tuntu, että ehkä jenkkiautoharrastajat kuitenkin olisivat tässä suhteessa rajoittuneempia kuin esim. juuri tuning-porukka. Vai oletteko kuulleet, että tuunarit olisivat tulleet mesoamaan jonkin jenkin viereen?
Ollaan me Mitsuilijat ainakin fiksuja tässä suhteessa, osoitetaan ihailua ja kunnioitusta autoharrastajille ja autoonsa työtunteja uhranneille friikeille tyylisuunnasta, merkistä, valmistemaasta tai vuosikymmenestä huolimatta!
Kuppilan edessä oli poikittain pysäköitynä ilmeisesti -50-luvun lopun Oldsmobile, oikein sympaattinen, leppoisan näköinen ja lauluautomaisessa kunnossa oleva jenkkiklassikko. Ajoin oman Galanttini siihen viereen suoraan riviin, avasin oven ja ryhdyin solmimaan auennutta kengännauhaani, kun huomasin iloisen rytmiryhmän Oldsilla matkaavia juhannuksen juhlijoita pysähtyvän tuijottamaan omaa autoani. Kuulin jostain kauempaa lauseen "...pakko mennä oikein kysymään...". Eräs seurueen jäsenistä tuli siihen autoni viereen ja kyseli naureskellen: "ootkos oikein itse tuunannut tuon auton?" "Joo", vastasin, "tämä on tälläinen käyttö- ja harrastepeli, kuulun tohon Mitsu-kerhoon ja harrastan näitä vähän muutenkin." "Aai sellainenkin kerho on?" (naureskelua). "Joo, on kyllä. Ei tässä mun Mitsussa ole oikein mitään muuta alkuperäistä kuin korikehikko, että onhan tätä tullu rakenneltua." Lisää naureskelua. "Oon kyllä autoista kiinnostunu muutenkin, itse asiassa oon V8-Magazinen kestotilaaja ja muutenkin monista erilaisista autoista kiinnostunu."
Tätä sanoessani lähdimme kaverin kanssa kävelemään kohti kuppilaa. Jenkkiauton ja rokkijätkien jäädessä kauemmaksi iloinen naurunremakka täytti parkkipaikan.
Tämä epsodi oli vielä ihan ystävällisimmästä päästä, mutta tiukempiakin kannanottoja on nähty: "V....un tuningteinit, me tullaan katkomaan pihuat teiän stereoista, loppuu toi v...un teknojumputus!"
Mikä helkkari siinä on, että jotkut näkevät nämä niin elämän ja kuoleman kysymyksinä? Miksei voi olla kiinnostunut monenlaisista autoista ja monenlaisista autoharrastesuuntauksista? Eikö tuning-harrastaja voi olla samanaikaisesti vaikkapa mobilisti, keräilijä tai jenkkiharrastaja? Rata-ajo ja tuning liittyvät "yleensä" yhteen, samoin jenkkiharrastajissa on mobilisteja ja keräilijöitä. Mutta eikö kaikki autoharrastelu ole yhtä arvokasta ja yhtä kannustettavaa?
Meneekö tuunarilta katu-uskottavuus, jos tuunarin tallista löytyy vaikkapa -50-luvun lopun Lincoln tai -80-luvun Pontiac? Tai toisin päin?
Minä tunnustan avoimesti oman sekakäyttäjyyteni: ajan 80.000 km vuodessa tuning-(tai ainakin wannabe-tuning-)-diesel-Mitsulla, kuulun Mitsu-kerhoon (ja olen ylpeä siitä), mutta samanaikaisesti toimin aktiivijäsenenä toisessa, erään pohjoismaisen merkin harrastekerhossa. Muita autoharrastukseeni liittyviä perversioita ja omistamiani automerkkejä en tässä yhteydessä edes kehtaa tuoda esille... ;-)
Mitenkään sormilla osoittelematta on kyllä jotenkin sellainen tuntu, että ehkä jenkkiautoharrastajat kuitenkin olisivat tässä suhteessa rajoittuneempia kuin esim. juuri tuning-porukka. Vai oletteko kuulleet, että tuunarit olisivat tulleet mesoamaan jonkin jenkin viereen?
Ollaan me Mitsuilijat ainakin fiksuja tässä suhteessa, osoitetaan ihailua ja kunnioitusta autoharrastajille ja autoonsa työtunteja uhranneille friikeille tyylisuunnasta, merkistä, valmistemaasta tai vuosikymmenestä huolimatta!
